Mistä analyytikot puhuvat ja mistä eivät?
Mitä tapahtuu kun 150 analyytikkoa laittaa samaan huoneeseen? Mistä he puhuvat, mistä he haluaisivat puhua, ja kenties vielä mielenkiintoisemmin, mistä he eivät puhu? Web-analytiikka on kovalla vauhdilla muuttuva ala, jossa teknologinen kehitys on niin hurjaa, että sen varjoon on vaarassa jäädä tärkeämpiä aiheita.
Kävin Tukholmassa maailman suurimmassa analyytikkojen konferenssissa, MeasureCampissä, kuuntelemassa mikä tällä hetkellä liikuttaa analytiikan kollegoitani maailmalla.
Epäkonferenssi vai sittenkin konferenssi?
MeasureCamp on siitä hieno konferenssi, että se todellakin pyrkii välttämään perinteisten konferenssien trooppeja. Tukholman kokemuksen jälkeen minulla kuitenkin nousi pieni epäilys, onnistuuko MeasureCamp todella tavoitteessaan täysin. Vai onko MeasureCamp muuttumassa enemmän ja enemmän perinteiseksi konferenssiksi?
Tukholmassa välittyi edelleen tunne siitä, että tämä on tapahtuma analyytikoilta analyytikoille. Se pitää edelleen jämptisti paikkansa ja tunsin oloni kotoisaksi niin ihmisten kuin aihepiirin parissa. Harva konferenssi on onnistunut siinä, että tuntisin oloni mukavaksi koko tapahtuman ajan. Pelkästään sen takia omalla listallani MeasureCamp nousee ykköskastiin hyvinkin nopeasti. Siinä edelleen onnistutaan. Mutta entä sitten itse sisältö?
Tiedonsiirtoa myynnin sijaan
Konferenssin tarkoitus on siirtää tietoa ja sessiot on suunniteltu sellaisiksi, että niissä ei vain luukuteta omia tuotteita ja kerrota yleisiä latteuksia siinä toivossa, että joku innostuu ostamaan, jotta voi saada varsinaisen pihvin. Mutta ainakin tänä vuonna Tukholmassa oli nähtävissä yllättävän paljon sponsoreiden pitämiä esityksiä, joiden huonosti verhottu tarkoitus oli selkeästi myydä omaa tuotetta tai palvelua.
Tämä on jotain mitä itsekin haluaisin sponsorina tehdä, mutta kun sponsorien esityksiä alkaa olla useampi kappale, se jättää aivan himpun verran karvaan maun suuhun. En minä näitä myyntipuheita tullut kuuntelemaan.
Päivän aiheet vaihtelivat tekoälyn hyödyntämisestä erilaisten teknisten toteutusten demoihin. Moni esitys esittely tiettyä teknologiaa tai työkalua, mutta aiheina oli myös asiakkaiden elinkaaren arvo, mittaaminen ilman suostumusta, perinteinen analyytikkojen terapiasessio, datan visualisointi sekä datavarastot. Suurin osa aiheista liippaa omaakin päivittäistä työtäni erittäin läheltä. Siksipä jokaisesta sessiosta jäi aina jotain käteen.
Inspiroidu sessiosta ja opi välitunnilla
Vaikka MeasureCamp rohkaisee keskusteluun itse sessioiden aikana, löytyy usein hedelmällisimmät oppimistilaisuudet sessioiden välistä. Tauoilla tapahtuvat keskustelut ja ideoiden vaihto on luonnollisesti välittömämpää ja aktiivisempaa kuin mitä sessioiden aikana olisi realistisesti mahdollista.
Dialogia on vaikea käydä kun mukana on salillinen ihmisiä. Kävin useita todella innostavia ja mielenkiintoisia keskusteluita melkein jokaisen session jälkeen. Usein tietysti edellisen session inspiroimasta aiheesta.
Yllättäen mielenkiintoisimman keskustelun synnytti mittaussuunnitelmien dokumentaatiota koskeva sessio. Niin tylsältä kuin aihe kuulostaakin, se mielestäni paljasti niin ison laajan ongelman analyytikkojen työssä, että se jäi kummittelemaan ajatuksiini. Oli jännittävää kuulla, että jokaisella huoneessa olevalla oli sama ongelma: mittaussuunnitelmat on vaikea saada tehtyä kunnolla.
Joskus syy on siinä, että kukaan ei ota vastuuta suunnitelmasta ja välillä taas se, että ei ole olemassa minkäänlaista standardia, jonka mukaan dokumentaatio voitaisiin tehdä. Selvää tietä parannukseen ei löydetty 30 minuutissa, mutta asia jäi mieleeni vahvasti.
Jotain jäi puuttumaan tai odotukseni ovat nousseet
Palataan takaisin siihen mistä analyytikot haluavat puhua. Tai oikeastaan siihen, mistä ei juuri haluta puhua. Niin paljon kuin jokainen sessio olikin mielenkiintoinen ja hyödyllinen, alkoi päivän edetessä tuntua, että kenties jotain tärkeitä aiheita jäi uupumaan valikoimasta.
Esimerkiksi se, mihin dataa käytetään ja miksi. Analyytikot rakastavat puhua teknisestä toteutuksesta, siitä mikä on mahdollista ja mikä ei. Mitä hienoja asioita uusilla työkaluilla voi tehdä ja mitä mikä on paras tapa kerätä tietoa.
Kuitenkin suhteellisen hiljaista oli keskustelu siitä, mitä meidän kannattaa mitata ja miksi. Ketä varten mittaamme ja mihin käytämme kerättyä dataa. Nämä asiat nousivat esiin muutamassa sivulauseessa, mutta esimerkit varsinaisesta hyödystä jota työmme on tuottanut olivat erittäin vähissä.
Ehkä analyytikot vain pitävät työn tekemisestä välittämättä sen tarkoituksesta. Varmasti suurin osa ymmärtää, että analyytikkojen työnkin on yleensä tarkoitus auttaa yrityksiä tekemään rahaa, mutta miten päästä pisteestä A pisteeseen B.
Yksi päivän viimeisistä sessioista oli, kenties hieman provoivasti, avoin keskustelu siitä, miten voisimme käyttää taitojamme hyvään, emmekä vain rahan tekemiseen. Se oli mukava päätepiste päivän aikana heränneille ajatuksille työn tarkoituksesta.
Keskustelun ajatus oli alun perinkin olla vähemmän konkreettinen ja enemmän unelmoiva, näin ainakin minä sen tulkitsin. Jäsentelemätön ja pomppiva keskustelu datan käyttämisestä yksilön, ihmiskunnan ja maapallon hyväksi oli tarpeeksi rento lopetus tapahtumalle, jossa täytyy olla tarkkana ja hereillä joka hetki. Se myös antoi annoksen sitä, mistä analyytikot ehkä eivät normaalisti halua konferensseissa puhua.